vihaan tätä suomea. en pysty kontrolloimaan itteeni, okei mun paino ei nouse mut se ei myöskään tipu. mä vaan syön yhen lämpimän ruuan välittämättä sen kaloreist kuha ne ei pomppaa yli 400kcal ja sit syön sekaa jtn mitä tekee mieli mut mun syömiset pysyy korkeintaa 800kcal päivittäin. silti oon lihava.
tänään söin kermajäätelöö ja pastaa niist tuli yhteensä varmasti jo 500kcal jos ei enemmänki. sit söin vähän vaaleet leipää ja join zero limun... oon niin saatanan pettyny itteeni. en ees menny tallille. laiska, lihava, kuvottava nainen. vihaan itteeni. mun on saatava itteni kuriin ja ostettava vaikka mansikoita ku kaveri ostaa pirtelön. en saa sortuu en,en,en. en uskalla mennä ees vaa'alle....
eilen me heitettiin lenkkii N:n uudella autolla. vihaan sitä autoo, se ei sovi sille mä suorastaan häpeen istuu juntin näkösen ja lihavan amis poikaystäväni kyydissä. mun tekee mieli vaan lähtee lenkille ku nään sen auton, oksettavaa. jos voin kuvailla N:ää näin: sillä on tennissukt jalassa aina ja se yrittää laskee niit epätoivosesti ku ärähdän sille niist, sil on tyhmännäkönen lippalakki ja hirveen pitkä ja nolo tukka. se myös käyttää kauluspaitoja ja pyjama housun näkösiä shortseja. okei tält se näyttää vaan kaikkein pahimpina päivinä.
ja kuinka mun rakkaimmat lenkkeily housut löytykään mun levinneen pikkusiskon päältä. mun tiukat lenkkeily housut jotka on tehty mun kokosiks on varmasti tätä nykyä 2 KERTAA mun kokoset ku toi epäonnistunu ihraperse oli tunkenu ne jalkaansa. ei sinäänsä et mäkää hoikka oisin mut hoikempi ku se...
muo masentaa tulevaisuuden kuva mun silmissä. perjantaina mul ois illanistujaiset ja mä vannon teille rakkaat juovani vaan light/zero limuu. jos epäonnistun juoksen verenmaku suussa 10 km tappavassa helteessä ja poden mielettömiä omantunnon tuskii sen takii. mä en saa sortua, auta muo ana. ei ees yhtä.


Oot säälittävä.
VastaaPoista