oon lihava. luulin onnistuneeni ees vähän laihtumaan. oon pettäny itteni painan eilisen baari reissun jäljiltä 69 kg !

eilen näin exäni istumassa terassilla meijän kylän rääväsuun kanssa, tulin ulos mun mustassa puoleen reiteen peittävässä vartaloo myötäilevässä mekossa joka ei ollu mikää super tiukka. rääväsuun suusta tuli totuus: ''hei läski kaunotar, tuu meijän seuraan?'' luulin kuulleeni väärin mut mun ystävät valas asian oikeeks. sen jälkeen jätin juomani pöydälle pidättelin itkuu ja soitin N:n hakee mut. mä tiedän olevani lihava, mut mun elämä pysähty kerta heitolla ku se sano sen. nyt jää taakse ryyppääminen ja makeenhimon lakkauttaa mun päässä kaikuvat sanat. kaikkein pahiten satutti mun idiootti exän nauru. kysyin sen jälkeen mun hyvältä poika kaverilta et oonko lihava. se vastas mulle: en kommentoi tohon, mut voin sanoo et oot sievä. ku venasin N:ää ja istuin pöydän ääressä must tuntu et mun reidet paisu silmissä ja maha pömpötti ku milläki ylipainosella lehmällä. mun oma kuva mureni silmissä ja purskahdin itkuu enkä saanu ku vasta kotona kerrottuu N:lle mikä mulle tuli.

nyt ku oon flunssassa enkä voi juosta tai pahemmin urheilla voin kävellä pitkii lenkkejä koirien kanssa ja tiputtaa taas kalorit 400-500kcal tasolle. ku pääsen juoksee ni voin nostaa niitä.

hei rakkaat laihduttaja ystäväni! parhaan olon saa juomalla vihreetä teetä! olo tuntuu kylläseltä mut samaan aikaan nii kevyeltä, miten tää on mahollista? myös kurkun syöminen on toinen mikä luo saman tunteen. normaalisti herkuttelen viinirypäleillä. sen tavan opin ulkomailla. cosmosta luin vinkin et kannattais hetki pakastaa niitä ni ne on taivaallisen kevyitä ja hyviä herkkuja ittensä hemmotteluun. haastan itteni ja pudotan vähintäänki 1,5-2kg ens su mennessä ;)

mulla on rääväsuu motivaationa.

häpeä

en uskalla nousta vaa'alle. en vaan uskalla koska tiedän viettäneeni tuhansia kaloreita vaatineen viikonlopun. perjantai meni hyvin lauantaina tosin näytin lihavammalta ku moneen vuoteen. päätin jatkaa lauantaille. lauantai oli kohtalokkaampi. oltiin tyttöporukalla liikenteessä, tuttu baarimikko väsäs meille avokätisesti käden mital shottei tuplaviina juomia ja ties mitä. mun osalta ilta päätty puolen yön aikaan ku N haki mut täysin sekavana ja oksentavana pois. kotiin päästyä mä pillahdin tajuttomaan itkuun ku se vaihto multa vaatteita enkä kyenny nostamaan edes pikkurilliä. sen jälkeen mä itkinki seuraavat 3h huutaen ja parkuen et haluun pois ja oon epäonnistunu ihmisenä. olin myös useeseen otteeseen toistanu haluuvani N:n pitävän musta kiinni vaikka oon näin huono ihminen. lopulta ne sai mun sekavan ystävän rauhottelemaan mut ja lopulta nukahdin. seuraavan päivän olo oli tappava, maha aivan tyhjä, koska kaikki oli tullu ulos. olin järkyttyny. pettyny ja ennen kaikkee surullinen. N kerto mulle tippalinssis et pelkäs yli kaiken jonku laittaneen mun juomiin jotaki muuta ku viinaa. tällä´kertaa selvisin säikähdyksellä ja kaloreilla. JOISTA AIJON PÄÄSTÄ EROON.

tänään oon eläny vaan hapankorpulla ja kevyt kinkulla + juustolla siinä päällä. kurkku on kipee ja olo on hirvee. mulla alkaa taas valmennukset ja illast on pakko ratsastaa taas henkihieveriin ittensä. mä teen sen koska oon sen velkaa itelleni + huomenna alkaa koulu ja mun on näytettävä hyvältä. NÄYTETTÄVÄ ees vähän paremmalta ku viime vuonna. huomen aamulla saan syödä omenan jos pakollinen nälkä yllättää, pakko nukkuu kunnolla koska se edes auttaa laihduttamista.

mul on paljon liikan kursseja tälle vuodelle keventää abivuotta, meen myös hakemaan liikan maikoilta ilmasii sali ja uinti lippui, koska hypäreitäki on muille jakaa. musta tulee vihdoin kaunis, pienet vastoinkäymiset ei pysäytä muo. ei koskaan. oon myös päättäny et mun on päästävä tupakoinnista eroon....

ja hei kiitos ihmiset kommenteista. en voi sanoin kuvailla tunnetta ku tietää jonku olevan kiinnostunu ja samassa veneessä mun kanssa :)

tunne

ei menny niinku suunnitelmissa. hyvin meni kuitenki. ajoin sitte muksujen luo mut mun kalorien saanti jäi tod. näkösesti 400kcal tält päivält. YLPEYS :) tosiaan mun maha meni aivan sekasin kanaviillokista ja kaikki tuli ulos.. sen jälkeen ryntäsin tallille ja venyin joka suuntaan 3h ajan hirveel kiireel. olin super uupunu ku pääsin kotiin ja maha ammottaa tyhjyyttä. mä nautin täst tunteest vaik perse onki ku ku viiden leivän leipäluukku...

huomenna pysyn light linjalla. en välttämättä mut tähän tähdätään alotellessa ja seki on jo jotain. tosin ryypätessä pitäs vaa unohtaa kalorit, mut mulle ne on jo päähän pinttymä. mun on myös suunniteltava valmiiks mitä syön tai teen seuraavana päivänä, jos mokaan rankasuna on tunnin lenkki. enhän mä muuten tätä valtavaa massaa sais katoomaan.

N hyppi mun hermoille tänää, pistän sen sen piikkiin et olin tosi väsyny täst päiväst. oon painanu duunii niskalimas kahes paikas ja sen jälkeen se kuvittelee viel olevansa jollain tasolla hauska. no, en provosoitunu. en vaan jaksanu kommentoida.

ENSI VIIKOLLA PAINO RUPEE TULEE RYMINÄLLÄ ALAS. vannon sen. rääkki alkakoon viikonlopun jälkeen <3

kauniimpi huominen?

huoh anonyymi, et ole sen aikuisempi kuin minä joten pätemisesi ei auta kuin korkeintaan sinua.

syy etten oo kirjottanu on se et oon pettyny itteeni. oon onnistunu keräämään 1,5kg lisää läski vyötärööni. häpee on suuri, en saa itteeni kontrolliin ja N:n seurassa syön vaa. kelatkaa, syön ku sika. perjantaina musta tulee lain mukaa aikuinen. se tietää taas lihomista, kakkua alkoholia ja paha mieli. näytän jo tällä hetkellä paisuneelta pullamursulta peilissä. oon ollu TOSI laiska liikkuu ja perustellu sen itelleni aina jotenki tosi vakuuttavasti. HALOO LÄSKI MIHIN SUN ITSEKURI KATOS?!

ps. mulla ja N:llä menee tällä hetkellä yllättävän hyvin.

auttakaa muo, mä oon pohjalla. mä oon tosi pahasti pohjalla enkä tiedä miten selviin. mä vannon vetäväni kalorirajat räjäyttävät kalorimäärät perjantaina, mut sen jälkeen tän on loputtava. ehkä kirjotan joka paikkaan itelleni muistutuksen omasta lihavuudestani ja kuvottavuudesta. se ainaki estäis muo syömästä?

huomenna mul on lasten hoito keikka, pyöräilen sinne. sit mun on kiirehdittävä ratsastamaan ja tekemään iltatalli, sinne tuskin enää jaksan pyöräillä. mä pakotan itteni lenkille jossyön huomenna paljon. perjantaina mul on heti aamusta teoriakoe. JOS se ei mee läpi poljen kuntopyörällä -500kcl jos se menee läpi mun keho saa levätä ja tyytyy vaa lihasten lämmittelyyn.

kiitos tsemppaaville lukijoille, ootte korvaamattomia tän häpeen ja turhuuden keskellä.. vihaan tätä läski helvettiä. tunnen muiden säälivät katseet mun kehossa.

mun on lopetettava tupakointi. se lihottaa, se turvottaa, kunto on taas romahtanu enkä saa itteeni liikkeelle..